Näin se vaan on

Vedin aamulla villasukat jalkaan. Mieleen pätkähti (ikään kuin en sitä oikeasti koko ajan tietäisi), että nää(kin) on mummun tekemät. Mummun, jota mulla ei enää ole. Enkä mä itkenyt. Sydämen valtasi syvä pohjattomuuden tunne, mutta en itkenyt. Asian hetkellisesti hyväksyvänä ajattelin, että näin se vaan nyt on.