Lisää sanontoja :D Viimeksi onnesta, nyt pöydistä ja ne tietysti liittyvät yksiinkin kaiken lisäksi.
Mä en edes taida muistaa, mille näyttää puhdas pöytä. Siis ei se likainen ole, täynnä tavaraa vaan. Tervetuloa kahden yliopisto-opiskelijan (toinen kyllä jo nykyään entinen :D) asuntoon, missä graduja ja kandeja on tehty antaumuksella vuosia. Toinen sai siivota kaappinsa viime kesänä, mutta mun gradu asuu edelleen pöydällä. Pieni tekstitiedosto. Eihän sen luulisi vievän paljoa tilaa. Juu ei, kansioita, muistilappuja, kirjoja, kyniä, muistiinpanoja, huomiokyniä ja lisää kirjoja. Mainitsinko jo läppärin? Ne kaikki asuu meidän keittiönpöydällä. Kyllä siinä syömään mahtuu. Varoo vaan kaatamasta mitään, ettei tietokoneelle käy huonosti tai pudottamasta lautasta pöydän reunalta lattialle, niin ei mitään hätää :D
Mille näyttäisi puhdas pöytä ilman mitään ylimääräistä? Jostain kumman syystä se pöytä sijaitsee meidän ihanassa, omassa, valoisassa keittiössä, juuri siinä meille täydellisessä keittiössä. Osoite heittää kymmenellä kilometrillä ja vaikkei tätä keittiötä ole vielä olemassa, on osa sydämestä jo siellä. Mutta täällä? Kyllä me täälläkin tää pöytä puhtaaksi saadaan tai sille tää alkaa vakavasti näyttää.
Kaksi lukua gradusta kommentoitavaksi palautettuna. Four to go. Uskomatonta! Lokakuun loppu veti maton jalkojen alta, niin et kompuroin edelleen. Silti, silloin totaalisen valkoista väriä Wordissa tunnustanut graduni näyttäytyy nykyään kovin mustavalkoisena. Pituus periaatteessa jo riittää. Nyt vaan hiotaan.
Itkun syyksi voi siis jo välillä päivittää positiiviset asiat. Itkuherkkyys säilyy (ainahan moon itkupilli ollut), mutta onneksi aiheet ovat jo positiiviset. Voi muun muassa itkeä ajatuksesta puhtaasta pöydästä. Vaikka mielelläni pyyhin kuluneet kuukaudet pimentoon päästäni, enkä halua niihin enää palata, en silti aio unohtaa kaikkea. Aloitan vuoden 2016 aika lailla puhtaalta pöydältä, mutta kaikkea en unohda. Muistan. Aina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti