Taas se vilkuttelee ..

.. se arjen onni. Ei mitään ihmeellistä. Lumimyrskyssä melkein 2h lenkitetyt koirat, jotka makaa väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Samalla hoidetut kirjastoasiat, joten yksi asia mielessä vähemmän. Lenkilläkään ei tarvinnut olla yksin, vaan sain nauttia Sussun seurasta. Se, että tuosta lumesta ja kylmästä huolimatta kevät tulee kuitenkin. Gradusta ei puutu paljon ja talon ekat viralliset pohja- ja ulkokuvat odottavat kommentointia ja jatkomuokkauksia. FB-keskustelut aamupalan ohessa. Pienistä jutuista se onni koostuu ja nyt on välillä hetkiä, jolloin surun mörkö ei tee kaikesta harmaata. On sellainen olo kuin ulkona paistaisi just nyt aurinko, vaikka oikeasti pyryttää. Ei muuta. Kiitos.