Onnellinen

Tekisi mieli uskaltaa. Se tunne vie niin mukanaan, et haluis vaan antaa mennä koko rahalla. Enkä mä koe edes syyllisyyttä siitä, vaikka niin oisin voinut kuvitella tuntevani vielä hetki sitten. Jonikin sanoi, et oon ollut erilainen. Ja huomaan sen itsekin. Eilen sitten itkin pitkästä aikaa myöntäessäni Sen. Moon onnellinen. 

Eikä se sitä vie. Mulla on niin ikävä, että nytkin räpsyttelen kyyneleitä pois. Mutta ne ei oo enää toisiaan poissulkevia tekijöitä. Maailman suurimmasta ikävästä huolimatta voin olla onnellinen niistä asioista, mitä mulla muuten on. Yksi pyyntö mulla silti maailman kaikkeudelle olisi. Älä vie tätä nyt pois, kun yritän olla rohkea ja pitää tästä tunteesta kiinni. Nyt mulla ei tosin ole niin vahvaa tunnetta sen pois viemisestä ko silloin marraskuussa. Ehkä sitä jotenkin alitajuisesti tiesi. Nyt en tiedä, enkä haluakaan. Mutta vuosi 2016 saisi nyt olla täynnä onnea, kiitos.