Mutta ei sitä palkittu. Kaikesta odotuksesta ja malttamisesta huolimatta mua ei palkita puhelulla mummun kanssa. Oon jotenkin alitajuisesti odottanut sitä monta aamua. Tai kevättä Kortepohjassa. Kuolen tähän ikävään, enkä surulta henkeä saa.
Turha luulla, että se helpottaisi. Neljä vuodenaikaa ainakin sattuu itkuna keuhkoissa. Nyt on kevätitkun aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti