Radio Nova tietää sen. Kahdesti soi tänään Lene Marlinin Unforgivible Sinner, mitä en oo kuullut vuosiin. Mutta ekana vuonna mummulla kuuntelin sitä lenkillä jatkuvaan. Samoin Roxetten Milk and toast and honey tuntui kovasti olevan soittolistalla. Ja yhtäkkiä oon takas se lukiolainen, jota en ees muistanut olevani. Ja asun mummulla. Voi, mitä antaisinkaan, vaikka tää nykyinen elämä onkin just niin mun. Mutta ihan hetkestä. Pienestä hetkestä.
Sanoin tänään, että sit mä oon tästä yli, kun pystyn sanomaan itkemättä, kuinka monta kuukautta siitä on. Nyt ei mee lähellekään. Jostain syystä päivä kyyneleitä joka välissä. Itken koirankarva suussa Yyn nojaten muhun niin, että melkein kaadun, tassulla kiinni pitäen. Se on niin muru, ettei voi olla toista! <3
Youtubesta seuraava biisiehdotus on Narniasta se biisi, mitä kuuntelin ja itkin, kun Jesse kuoli. Tietyissä asioissa en usko sattumiin. En tuossa biisissä, enkä Yyssä. Niistä kumpikaan ei oo sattumaa tässä kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti