Näin unta, että menin mummulle päiväunille. Päikkäreiltä herättyäni menin keittiöön pöydän ääreen, missä istui muita mummun kanssa. Mummu kysyi, että oli jo ihmetellyt, että eikö mulla ollut ikävä, kun olin eka mennyt nukkumaan enkä mummua halaamaan. Rutistin mummua oikein kovasti ja sanoin, että mulla on sua ikävä aina ja koko ajan. Uni jatkui siitä johonkin muuhun, mutta herättyäni ajattelin, että niinhän se juuri menee. Mulla on mummua ikävä aina ja koko ajan.
Mutta nyt mä muistan taas hetken ihan elävästi, miltä mummua tuntui halata. Ja mä pidän siitä kiinni. Aina ja koko ajan. On vaan niin ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti